Kevatloma on nyt ohi ja oon taas Pekingissa. Reissu meni hyvin ja varsinkin eramaaretki oli onnistunut. Nelja paivaa matkattiin jeepilla ympari Keski-Mongoliaa. Maasto oli valilla autiomaata, valilla vesiputouksia ja vihreita aroja. Ihmisiin ei paljoa tormatty, mutta vastaan tuli sitakin enemman lehmia, lampaita, vuohia ja villihevosia. Yota oltiin jurtassa ja syotiin paikallista ruokaa. Lampotila vaihteli sen verran, etta yolla makuupussi oli tarpeen, mutta paivalla tarkeni hyvin ilman takkia. Jurtassa oli kamina ja sen sai tosi akkia lampimaksi.

Paivalla matkattiin aina seuraavaan yopaikkaan, jeeppi vahan temppuili matkalla ja bensa meinasi loppua, mutta kuski selvitti kaikki ongelmat rutiinilla. Yhtena paivana juututtiin mutaan pariksi tunniksi keskella ei mitaan. Siina oli tyontamista, etta paastiin liikkeelle, meinattiin jo pyydystaa muutama hevonen avuksi. Kuski ei puhunut englantia paria sanaa enempaa, mutta elekielella parjattiin hyvin.

Lauantai-iltana oltiin taas Ulan Batorissa ja paastiin suihkuun pesemaan matkan polyt pois. Polya olikin koko rinkka taynna, pitaa pesta kaikki mita otin mukaan. Sunnuntaina otettiin trans-siperian juna Kiinan rajalle ja maanantaina sleeper bussi rajalta Pekingiin. Bussimatka kesti 12 tuntia, katottiin kiinalaista James Bondia ja koitettiin nukkua kiinalaisille mitoitetuissa makuupaikoissa. Aamuviidelta oltiin takasin kesaisessa Pekingissa.  

Mina ja Silvia aamulla lahdossa uudelle etapille

Autiota on...

 

Ulan Batorin keskustori, vappuna taalla oli vappumarssi