Alkaa pikkuhiljaa muodostua rytmia elamaan. Aamulla luennolle kaheksaan, sita ennen suihkuun jos lamminta vetta tulee ja aamiaiselle ruokalan jarkyttavaan ruuhkaan arvailemaan mita sielta tuli tilattua. Luennot kestavat kahteentoista ja sen jalkeen taas syomaan. Iltapaivalla salille, koska illalla on niin ruuhkaista, etta sama matka kestaa ainakin tuplasti kauemmin. Sitten opiskelua muutama tunti ja etsimaan iltaruokaa. 

Tanaan olen menossa opiskelemaan kaverini kanssa ja illalla menen testaamaan aerobic-tuntia. Siella on kuulemma tosi kuuma ja sali on ihan taynna kiinalaisia. Voi olla, etta herattaa vahan huomiota kun menen sinne vaalean kaverini kanssa. Pikkuhiljaa alan tottua siihen, etta kaikki tuijottavat. Joku kysyi miulta yks paiva, etta olenko huomannu miten kaikki paat kaantyvat kun kavelen kadulla. Kaikkien mielesta nakojaan vaalea = kaunis, kiinalainen opettaja antoi miulle kiinlaisen nimen, joka tarkoittaa kaunista. Ja on siita erottumisesta hyotyakin. Kaikki loytavat miut tosi helposti ja taksin saaminen ei tuota vaikeuksia.